Lisää uusi kommentti

Lemmikeille suoritetaan niiden elämän aikana useita toimenpiteitä, joiden vuoksi lemmikki täytyy nukuttaa. Omistajia usein huolettaa, miten lemmikki nukutuksesta selviää, onko nukuttaminen turvallista ja voiko ikääntynyttä lemmikkiä enää nukuttaa. Nukutus eli anestesia on aina elimistön epäfysiologinen tila, jossa eläin saatetaan lääkkeelliseen uneen. Nukutusaineet vaikuttavat verenpaineeseen ja sydämen sykkeeseen, jolloin elinten hapensaanti huononee. Näin anestesiaan sisältyy aina riski. Anestesiariskiä nostaa mm. potilaan huono kunto ennen toimenpidettä, puutteelliset esitiedot, huono anestesiaseuranta ja rajalliset nukutusvaihtoehdot sekä rajoitettu eläinlääkärin ja henkilökunnan tietotaito anestesiasta.

Anestesiariskiä voidaan kuitenkin pienentää useilla eri tavoilla.
1. Potilaan perustutkimus ja esitietojen otto ennen toimenpidettä ja riskiluokitus
2. Ennen anestesiaa otettavien perusveriarvojen määritys
3. Nukutusaineiden ja –tavan valinta
4. Anestesian valvominen
5. Mahdollisten anestesian aikana ilmenevien ongelmien välitön tunnistaminen ja niiden tehokas hoito
6. Heräämisen valvonta ja tukeminen
7. Kotiutus ja jatkohoito-ohjeet

Eläinlääkäriasema Reviirin henkilökunta on kouluttautunut jo useiden vuosien ajan anestesian saralla ja olemme erittäin ylpeitä tieto-taidostamme. Sekä eläinlääkärit että hoitajat hallitsevat vaativatkin anestesiat yhteistyöllä. 
Eläinlääkärit ja hoitajat on koulutettu tunnistamaan ensimerkkejä mahdollisista ongelmista sekä reagoimaan niihin heti.

Anestesian suunnittelu alkaa itse asiassa jo omistajan ottaessa yhteyttä vastaanotolle. Potilaan ikä, rotu, perussairaudet ja toimenpide vaikuttavat ohjeisiin, joita omistaja saa jo ennen toimenpidettä. Samalla lemmikille suositellaan perusveriarvojen määritystä toimenpideaamuna tai vaihtoehtoisesti leikkaustarkastusta, jos se katsotaan tarpeelliseksi toimenpiteen suunnittelun ja lemmikin toimenpiteestä selviytymisen kannalta.

Ennen toimenpidettä suoritetaan yleistutkimus, jolloin kuunnellaan sydän ja keuhkot, tarkastetaan limakalvot ja imusolmukkeet, reisivaltimo- ja ääreispulssit sekä eläimen vireystaso, ruumiinkunto ja luonne. 
Lisäksi omistajalta tiedustellaan lemmikin mahdolliset allergiat, lääkitykset, aiemmat nukutukset sekä vointi viimeisen 72 h:n aikana. Näin määritetään leikkaukselle riskiluokitus, joka antaa ennusteen toimenpiteestä selviytymiselle.

Perusveriarvot määritetään vasta mielellään toimenpideaamuna, että saadaan juuri senhetkinen tieto elimistön tilasta. Joskus verinäytteissä todetaan muutoksia, jotka vaativat lisätutkimuksia ja jotka voivat myös siirtää toimenpidettä. Asiasta keskustellaan aina omistajan kanssa ja ajatellaan vain lemmikin parasta.

Kaikki yllä olevat vaikuttavat nukutustoimenpiteen esivalmisteluihin, nukutuksessa käytettäviin lääkkeisiin ja lääkeannoksiin sekä mahdollisten ongelmatilanteiden varautumiseen. Jokainen anestesia on aina yksilöllisesti kullekin potilaalle sen hetkisen kunnon mukaan suunniteltu. Nukutustoimenpiteissä on aina läsnä hoitaja, joka yhdessä toimenpidettä suorittavan eläinlääkärin kanssa valvoo potilaan anestesiaa. Vaativissa anestesioissa mukana on myös toinen eläinlääkäri. Potilaan ja omistajan tiedot sekä toimenpiteessä käytettävät lääkkeet merkitään henkilökohtaiseen anestesiavalvontakaavakkeeseen. Lisäksi lääkkeet, joita saatetaan tarvita toimenpiteen aikana, on merkitty valmiiksi annoksineen kaavakkeeseen.

Pääasiassa potilaat on kytketty nukutustoimenpiteissä anestesiakoneeseen ja hengityskoneeseen (ventilaattoriin), jolloin potilas saa henkitorveen asetetun putken kautta nukutuskaasun ja hapen sekoitusta suoraan keuhkoihin. Lisäksi kaikilla potilailla on verisuoniyhteys (kanyyli), jonka kautta annostellaan nesteet ja toimenpiteen aikana annosteltava lääkkeet suonensisäisesti. Potilaat on kytketty anestesiavalvontamonitoriin, jolla seurataan sydämen sykettä, hengitystiheyttä, sisään- ja uloshengitettävän hengitysilman hiilidioksidia, veren happikyllästyneisyyttä, kehon lämpötilaa sekä verenpainetta. Lisäksi hoitaja tarkistaa potilaalta säännöllisesti mm sydämen sykkeen, ääreispulssin ja limakalvojen värin. Samalla valvotaan anestesian syvyyttä ja laitteiden normaalia toimintaa. Anestesiavalvontamonitorin antamat arvot sekä hoitajan tarkistamat asiat merkitään koko toimenpiteen ajan anestesiavalvontakaavakkeeseen.

Potilaiden kivunlievitys alkaa jo ennen toimenpidettä ja sitä jatketaan koko toimenpiteen ajan. Viimeistään toimenpiteen jälkeen tarkistetaan aina riittävä virtsaneritys, joka on edellytys tulehduskipulääkkeen käytölle. Potilas siirretään toimenpiteen jälkeen heräämöön heräämään. Koska juuri heräämisvaihe on korkea riski ongelmille, panostamme tähän Reviirissä erityisen huolellisesti. Reviiristä ei potilaita luovuteta kotiin nukkuvana. Potilaat saavat lisähappea ja niiden kehon lämpötilaa tuetaan mm. peitoin ja lämpöpulloin. Vierihoitoa jatketaan niin kauan, kunnes potilas nostaa päätään. Tämän jälkeen potilaaseen on näköyhteys, kunnes se on rintansa päällä.  Kun potilas on herännyt, sille tarjotaan ruokaa ja juomaa sekä käytetään tarvittaessa tarpeillaan ulkona. Anestesia on sujunut hyvin ja kivunlievitys on oikealla tasolla, kun perusterve potilas syö toimenpideiltana.

Lemmikki saa aina mukaansa kirjalliset kotihoito-ohjeet. Nukutuksen jälkeen tulee kotona aina huolehtia siitä, että lemmikki juo ja pissaa normaalisti. Anestesiaa seuraavana päivänä soitamme aina vointisoiton. Tällöin on samalla mahdollisuus keskustella mahdollisista mieleen tulleista ongelmista.

Mikäli sinulle jäi epäselvyyksiä tai kysyttävää, älä epäröi kääntyä henkilökuntamme puoleen.