Lisää uusi kommentti
Tietoa sinilevämyrkytyksestä
Sinilevä on erityisesti loppukesän vitsaus erityisesti Itämerellä, mutta myös sisävesissä. Järviwikistä voi tarkistaa lähimmän järven tämänhetkisen sinilevä tilanteen.
Sinilevä on jokapäiväisessä elämässä yleisnimitys, mutta itse asiassa sinilevät eivät ole leviä, vaan syanobakteereita, sinibakteereita tai syanoprokaryootteja. Useat sinilevät tuottavat eläimille ja ihmisille myrkyllisiä aineita. Myrkyllisyys riippuu lajista ja vaihtelee.
Jos levää on vähän, näyttää sinilevä keltavihreältä siitepölyltä. Suuret määrät sinilevää puolestaan muistuttaa vihreää maalia tai hernekeittoa. Riippuen paikasta, levän määrästä ja sen iästä voi levä näyttää hyvin erilaiselta. Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelussa ohjeita jokamiehen levätestiin
Jos vedessä on sinilevää, tulee eläimen uittamista ja juottamista ehdottomasti välttää.
Sinilevämyrkytyksen oireita
Uiminen voi aiheuttaa iho-oireita, mutta myös systeemioireita, koska koira yleensä nuolee itseään ja samalla nauttii sinilevää. Sinilevämyrkytyksen oireina havaitaan levottomuutta, tärinää, läähättelyä, oksentelua, ripulia, kouristuksia, tasapainohäiriöitä, kooma ja jopa kuolema. Pahimmassa tapauksessa oireet voivat johtaa kuolemaan alle tunnissa.
Ensiapuna oksennuttaminen ja lääkehiili
Ensiapuna kannattaa oksennuttaa ja antaa lääkehiiltä. Kotona oksennuttaminen onnistuu kotona parhaiten 3 % vetyperoksidiliuoksella (ei sovi kissalle), annos koiralle 2 ml/kg ja annos voidaan toistaa 15 min kuluttua. Oksennuttamista ei tule tehdä suolalla mahdollisen natrium-myrkytyksen takia. Suolamyrkytyksen oireita ovat: heikotus, oksentelu, kouristukset, nopeutunut sydämen syke, neurologiset oireet, kooma ja kuolema. Lääkehiili on pääsääntöisesti erittäin hyvä ensiapu myrkytystapauksissa. Lääkehiilen (esim. Carbomix-rakeet) annos koiralle ja kissalle on 1 g/kg.
Sinilevämyrkytyksessä tulee ottaa myös eläinlääkäriin välittömästi yhteyttä, koska mahahuuhtelu saattaa olla tarpeellinen. Ennuste on usein sinilevämyrkytyksissä epävarma nopeasta ensiavusta huolimatta, koska levämyrkky voi aiheuttaa maksa- ja munuaisvauriota. Käytössä ei ole sinilevän vastamyrkkyä, joten hoito painottuu myrkyn imeytymisen estoon ja tukihoitoon.
